17.3.2013

Annoit mulle onnen, saat takaisin sen, sua tarvitse en.

''Olen tottunut luopumaan
Kukaan viivy ei kauaa
Mä en käskenyt lähtemään
enkä pyytänyt jäämään..''



Tällä hetkellä on taas niin mieli maassa.
Joskus alle tunti sitte juteltiin Nikon kans asioita vähän selväks. Huom, vähän.
En saanu vastauksia mua askarruttaviin kysymyksiin.
Mut näyttää siltä, että meidän juttu on loppu. Ehkä lopullisesti.
Mokasin eilen niin vitun pahasti, että se tuhos varmasti kaikki mun mahikset.

Kuuntelen PMMP:tä ja satuin yhtäkkiä muistamaan ''Onni'' biisin. Siinä on aika hyviä kohtia, jotka sopii mulle hyvin. En ymmärrä, että mikä siinä on. Aina ku mulla on säätö, niin se kestää sen jonku kuukauden ja sitte se vaan loppuu, ilman syytä. Ehkä mut on luotu elämään yksin. Mut en halua, kaipaan läheisyyttä.

Eilisestä mokasta viel sen verran, et tein sen koska a) kaipasin läheisyyttä, oon niin rikki sisältä ja se tuntu kivalta, et joku anto läheisyyttä ja b) olin vihanen, ihan helvetin vihanen ja halusin kostaa jotenki. Lapsellista ja nyt kaduttaa, sillä seurauksena menetin tärkeän ihmisen ja mahikset siihen.

Elämä on joskus vitun paskaa ja mulle se sattu just tälle viikolle.
Tää viikko on ollu yhtä helvettiä oikeesti.
Btw, mä en ees kykene ottamaan kännykästä Nikon eestä sydäntä pois, koska sit kaikki tuntuu liian lopulliselta. Se on ainoa asia, mikä muistuttaa mua meiän ihanista asioista + tietenki kaikki keskustelu kans.

Toivotaan, että ens viikko olis ees vähän parempi. Sillä mä en oikeasti jaksa enää.

ps. pakko kiittää kaikkia kavereita tuesta ja avusta ja kaikesta<3 ootte rakkaita!

: Nea

Ei kommentteja: